Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Sisällissota 1918 ja Suomen armeijan synty > Vankileirit Suomessa

Vankileirit Suomessa


Sisällissodan kuluessa valkoiset päättivät jo varhain kapinaan nousseiden rankaisemisesta. Heikki Renvall antoi punaisten lehdistössä laajalle levinneen tiedotuksen, jossa vaadittiin kapinajohtajien hirttämistä ja muiden punaisten  alentamista paarialuokaksi.

Käytännössä valkoiset käynnistivät ensimmäiset rankaisutoimet Varkauden ja Oulun taistelujen jälkeen. Vankileirejä perustettiin Ouluun, Varkauteen ja Kuopioon. Jokainen  punakaartiin kuulunut haluttiin tuomittaviksi erityisissä kenttätuomioistuimissa.  Suuri määrä punaisia sotavankeja joutui ensimmäistä kertaa valkoisten haltuun Tampereen taistelun jälkeen. Kalevankankaan entisiin venäläisiin kasarmeihin suljettiin kaikkiaan 11 000 vastapuolen taistelijaa.

Tampereelle perustettiin useita kenttätuomioistuimia, jotka langettivat punaisille tuomioita. Tuomiot vaihtelivat kuolemantuomioista vapautukseen. Valkoiset jakoivat punaiset vangit kolmeen eri luokkaan.  Ensimmäiseen eli ammuttaviin kuuluivat johtajat, agitaattorit ja aseistetut venäläiset. Toiseen eli vangittaviin kuuluivat käytännössä kaikki kaartiin kuuluneet, jotka eivät olleet syyllistyneet esimerkiksi murhiin. Kolmannessa luokassa olivat vapautettavat.

Suuria vankileirejä oli Tampereen lisäksi esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Tammisaaressa. Punaisten antauduttua Lahdessa kymmentuhatpäinen vankijoukko kerättiin Fellmanin pellolle. Joukossa oli myös naisia ja lapsia. Lopulta vangit siirrettiin Hennalan kasarmeihin ja kaartiin kuulumattomat naiset ja lapset päästettiin koteihinsa. Hennalan vankileirin vartioinnista vastasi virolainen kapteeni Hans Kalm joukkoineen, jotka koostuivat lähinnä Evon maanviljelysopiston oppilaista.  Joukko oli sotinut sisällissotansa raa´asti: mm. Kalmin joukkojen käsiin Padasjoen Harmoisissa joutunut punakaartin kenttäsairaala tuhottiin ampumalla potilaat sänkyihinsä. Punaisen ristin hoitajatkin teloitettiin. Hennalassa Kalm jatkoi terroriaan. Lahdessa ammuttiin yli 500 vankia, joukossa 200 naista, jotka olivat kuuluneet Mäntsälän ja Raunistulan naiskaarteihin.

Valtiorikosoikeudet aloittivat työnsä kesällä 1918, tätä ennen oli jo ammuttu ilman tutkintoja tai lyhyen kenttäoikeudenkäynnin jälkeen tuhansia punakaartilaisia. Valkoiset toimeenpanivat yli 8000 teloitusta vankileireillä. Pahamaineinen oli esimerkiksi Lappeenrannan vankileiri. Siellä kuoli yli 600 punakaartilaista. Suurimmat kuolinsyyt vankileireillä olivat nälän aiheuttama heikkous ja erilaiset sairaudet. Vuonna 1918 espanjankuumeena tunnettu influenssa niitti satoaan myös punavankien joukossa. Punaisten johtajat taas joutuivat vastaamaan hengellään joukkojensa sodan aikana suorittamista takavarikoista ja murhista.  Kansanvaltuuskunta ja monet punapäälliköt kuten Eino Rahja ja Verner Lehtimäki olivat rajan takana Venäjällä.  Osa korkeimmasta sotilasjohdosta joutui kuitenkin vankileireillä teloitetuiksi. Punakaartin ensimmäinen yleisesikunnan päällikkö Ali Aaltonen esimerkiksi ammuttiin Lahdessa Hennalan vankileirillä.  Saman kohtalon koki myös punaisten keskisen rintaman päällikkö Vihtori Hasu Kotkasta ja Itäisen rintaman päällikkö Backman Viipurista.  Valtiorikosoikeudet tuomitsivat kuolemaan n. 500 punakaartilaista. Näistä yli sata ammuttiin valtiorikosoikeuden päätöksellä, kunnes kuolemantuomiot muuttuivat elinkautisiksi joulukuussa 1918. Tammisaaren vankileiri tai ”yliopisto” jatkoi toimintaansa pitkälle 1920-luvulle. Viimeiset kapinavangit vapautuivat 1920-luvun lopussa.

 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices