Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Sisällissota 1918 ja Suomen armeijan synty > Sisällissodan tausta ja nimitykset

Sisällissodan tausta ja nimitykset

(C) Olli Manninen

Taustaa


Suomen sisällissota vaati yli 37 000 ihmishenkeä, näistä suurimman osan varsinaisten rintamataisteluiden ulkopuolella. Vankileireillä esimerkiksi kuoli yli 12 000 punaista. Vuoden 1918 synkkää kevättä tarkasteltaessa on lähdettävä liikkeelle vuoden 1905 suurlakosta. Ensimmäiset punakaartit ja suojeluskaartit muodostuivat tuolloin. Väkivaltaisen käänteen tapahtumat saivat seuraavana vuonna, ns. Hakaniemen mellakan yhteydessä, jossa useita ihmisiä sai surmansa. Tapaus oli ensimmäinen punakaartien ja suojeluskaartien välinen yhteenotto.  Viaporin kapinassa taas Venäläiset kapinoivat upseereitaan vastaan, ja kahakkaan otti osaa suomalaisia punakaartilaisia Johan Kockin johdolla. Kapina kukistettiin ja useita siihen osallistuneita suomalaisia tuomittiin vankeuteen.

Maailmansodan syttyessä 1914 Suomessa oli runsaasti venäläistä sotaväkeä, ja saksalaisten uhan kasvaessa täällä aloitettiin vallitustyöt mahdollisen maihinnousun varalta. Toisaalla suomalaisten porvarien piirit olivat lähettäneet jääkärinoppiin Saksaan ylioppilaita ja koulun käyneitä nuorukaisia, vaikkakin joukossa oli myös harvoja työmiehiä. Näistä Saksaan lähteneistä muodostettiin Preussin kuninkaallinen jääkäripataljoona 27, joka myöhemmina otti osaa Suomen sisällissotaan valkoisten puolella.

Varsinaisesti tapahtumat kuumenivat Venäjän vallankumouksen aikana keväällä 1917. Koko Suomi juhli tsaarin kukistumista, mutta venäläinen sotaväki murhasi upseereitaan ainakin Helsingissä ja Viipurissa näiden kieltäydyttyä punaisista kumoustunnuksista. Kesää 1917 leimasivat maatalouslakot lakkorikkureineen ja jopa aseellisine välikohtauksineen. Vakavin kahakka tapahtui Huittisten meijerillä 13. heinäkuuta. Paikalle tullutta lakkolaiskulkuetta ammutiin joidenkin isäntien toimesta ja kaikkiaan seitsemän henkeä haavoittui. Ypäjällä puolestaan ammuttiin lakkolaisten mielenosoituksessa työmies Simo Saarikko.

Seurauksena kesän 1917 levottomuuksista työväki muodosti järjestyskaarteja, joita syntyi pitkin syksyä. Aivan kommelluksitta toiminta ei lähtenyt käyntiin, sillä Tampereen järjestyskaartin esikunta erotettiin samana syksynä heidän juotuaan miestensä takavarikoimat konjakkipullot. Vallityöt lopetettiin, ja tämä lisäsi irtolaisten määrää useilla paikkakunnilla ja sai monet liittymään kaartiin, maksoihan se palkan ja tarjosi ruoan ja jopa majoituksen. Aktivistipiireissä oli kerätty aseita ensin venäläisiä vastaan, ja kun levottomuudet lisääntyivät, tilattiin Saksasta aseita. Myös aikanaan John Grafton-laivalla Suomeen tuodut kiväärit kaivettiin nyt esille.

Venäjällä Leninin bolsevikit kaatoivat Kerenskin väliaikaisen hallituksen lokakuussa 1917. Lokakuun 1.-2. päivä Suomessa Tokoin sosialistisenaatti kärsi vaalitappion ja porvarilliset puolueet saivat enemmistön eduskunnassa. SDP:n radikaalisiipi, jossa jo vaikutti Pietarista tulleita bolsevikkeja kuten Jukka ja Eino Rahja, pyrki toteuttamaan Me Vaadimme -ohjelman, jota yritettiin ajaa läpi yleislakolla 1917.

Marraskuun suurlakko talvella 1917 toimi jonkinlaisena kansalaissodan esinäytöksenä. Venäläisen sotaväen tukemat punakaartit suorittivat kotietsintöjä,  etsivät aseita ja suojeluskuntalaisia ja jopa suorittivat joukon poliittisia murhia. Tunnetuin ajan väkivallanteko oli kartanonomistajan ja Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin murha Mommilassa. Suojeluskuntalaisten ja punakaartilaisten välillä sattui myös ensimmäisiä ihmisuhreja vaatineita yhteenottoja.

Joulukuun 1917 loppuun mennessä työväenkaarteihin kuului jo yli 30 000 miestä.  Suomi julistettiin itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Samassa kuussa pidettiin Tampereella punakaartin edustajien kokous Tampereen työväentalolla. Ali Aaltosen johtamassa kokouksessa punaiset päättivät ryhtymisestä aseelliseen vallankumoukseen ja työväenkaartit muutettiin punakaarteiksi.

Nimitykset


Suomen sisällissodalla on monta nimeä. Tapahtumista on käytetty nimiä punakapina, veljessota, sisällissota tai sisällinen sota, vapaussota, kapina tai luokkasota, riippuen kulloinkin käyttäjästä.

Sisällissodan aikana punaiset puhuivat vallankumouksesta, valkoiset vapaussodasta. Pohjanmaalta lähdettiin ajamaan venäläisiä maasta pois, Helsingistä ja muista Etelä-Suomen teollisuuskaupungeista lähdettiin tekemään vallankumousta. Suurin osa valkoisesta sodan jälkeisestä kirjallisuudesta käyttää nimitystä vapaussota. Nimi on ainakin kahden suuren valkoisten sotahistoriikin kannessa. Valkoiset katsoivat lähteneensä puhdistamaan suomea "ryssistä" ja näihin liittyneistä punakaartilaisista eli ”punaryssistä”.

Punaisten lehdistön kuolinilmoituksissa käytetään joskus myös nimityksiä vapaussota tai työväestön vapaustaistelu. Punaiset puhuivat vallankumouksen epäonnistuttua luokkasodasta. Nimitystä painotettiin erityisesti Neuvostoliitossa painetussa kommunistien kirjallisuudessa.  Neutraalimpi nimitys oli punakapina, jota sodan jälkeen käyttivät sekä entiset punakaartilaiset että suojeluskuntalaiset.

Nimitys sisällissota on otettu käyttöön II maailmansodan jälkeen, aikaisemmin vahvasti lapualaishenkisessä ilmapiirissä mikään muu kuin 'vapaussota' tuskin kelpasi viralliseksi nimitykseksi. Tapahtumat muualla ovat saaneet suurimman osan nykytutkijoista ja historian harrastajista valitsemaan sisällissodan, joka on neutraalein termi kuvaamaan k.o. sotaa. Sisällissotaa nimityksenä voidaan puoltaa myös siksi, että suomalaisten lisäksi sotaan otti osaa paljon ulkomaalaisia joukkoja, taistelihan punaisten puolella venäläisiä ja jopa joitain latvialaisia Mäntyharjun rintamalla ja valkoisilla oli ruotsalainen prikaatinsa ja koko von der Golzin saksalainen Itämeren-divisioona. Sisällissotaa voidaan käyttää myös kun verrataan tapahtumaketjua muihin vastaaviin tapahtumiin muualla Euroopassa.

 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices