Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Sisällissota 1918 ja Suomen armeijan synty > Sisällissodan tapahtumia 2: Tampereen taistelut ja sodan loppu

Sisällissodan tapahtumia 2: Tampereen taistelut ja sodan loppu

(C) Olli Manninen

Tampereelle oli pakkautunut tuhansia punakaartilaisia rintamien romahduttua muualla Suomessa. Valkoinen armeija seurasi perässä. Ruotsalaisen everstin Harald Ossian Hjalmarsonin joukot etenivät 23. huhtikuuta  Aitolahdelle, jossa käytiin Sorilan taistelu. Punaiset eivät onnistuneet pitämään kylää hallussaan ja valkoiset kolkuttelivat Tampereen portteja. Tampereen länsipuolella Hämeenkyrö vallattiin samana päivänä. Punaisten valtakausi kesti Tampereen naapurissa 23. huhtikuuta saakka.         
                       
Ernst Linderin joukot olivat jo aiemmin vallanneet Viljakkalan. Hjalmarson puolestaan Kurun. Taisteluita käytiin nyt Tampereen ympäristössä. Tampereen yleisesikunta jakoi kaupungin kolmeen puolustusvyöhykkeeseen. Näistä pispalalainen sorvaaja Aatto Koivunen komensi läntistä rintamalohkoa, rautatieläinen Jukka Meriö itäistä ja pietarilainen sorvaaja August Dufva eteläistä. Tampereen länsipuolella valkoiset Hjalmarsonin joukot kävivät hyökkäykseen punaisten linjoja vastaan Epilässä 26. maaliskuuta. Koivunen oli järjestänyt punakaartilaisensa Epilän harjulle puolustukseen ja linja kesti paikoin ankariksi käyneistä taisteluista huolimatta. Idässä punaisten puolustuslinja kulki Messukylässä 25. maaliskuuta Kangasalan menetyksen jälkeen. Mestaripainija Mikko Kokko onnistui vielä ajamaan rataa pitkin Kangasalan Suinulan asemalle, josta joutui vetäytymään takaisin. Valkoiset valtasivat Vehmaisten kylän ja Takahuhdin 24. huhtikuuta. Pietarinsuomalaisista koottu puolustus murtui ja seuraavana valkoiset hyökkäsivät Messukylän harjulle. Paikan puolustus oli helsinkiläisillä punaisilla Anders Hildenin johdolla.
Apuna oli paikallisia punakaartin joukkoja Tampereelta ja pitkin Etelä-Suomea. Messukylä menetettiin viimeistään 25. maaliskuuta. Punaiset pakenivat ja ryhmittyivät puolustukseen Kalevankankaalle. 28. maaliskuuta. Verisenä kiirastorstaina Kalevankankaan hautausmaan tienoilla käytiin ankaria taisteluita punaisten ja valkoisten välillä. Valkoisten jääkäriprikaati ja ruotsalaisista vapaaehtoisista kootut kaksi komppaniaa kärsivät ankaria tappioita. Valkoisten Gunnar  Melinin johtama komppania onnistui murtautumaan Tampereen keskustaan Näsinkalliolle aiheuttaen punaisille tappioita pitkin matkaa. Edellämainitut joukko-osastot valtasivat Näsinlinnan punaisilta jasen nurkalle ammuttiin 27 vankia. Punaiset valtasivat kuitenkin paikan takaisin panssarijunan tukemina ja Melinin oli komppaniansa kanssa palattava Näsijärven jäätä pitkin omien linjoille.  Mannerheim seurasi itse Tampereen taistelua Vehmaisten kallioilla.
Punaisten esikunnassa Tampereen teknillisellä opistolla tapahtui 28. maaliskuuta räjähdys, jossa ylipäällikkö Hugo Salmela haavoittui kuolettavasti. Verner Lehtimäestä tuli kaupungin uusi punaisten ylipäällikkö. Räjähdyksen aiheutti ilmeisesti punaisten Satakunnan rintaman entinen päällikkö Kustaa Salminen, joka oli sormeillut varomattomasti käsikranaattia, repäissyt sokan irti ja heittänyt sen täynnä samoja räjähteitä olevaan laatikkoon. Salminen menetti itse molemmat jalkansa . Myöhemmin hänet tuomittiin valtiorikosoikeudessa kuolemaan ja ammuttiin Suomenlinnan vankileirissä. 

K.F Wilkmanin valkoiset etenivät Hatanpäälle. Saksalainen eversti Edvard Ausfeld suunnitteli Tampereen valtauksen, joka suoritettaisiin valkoisten joukkojen etenemisellä kolmesta suunnasta. Tampereen taistelusta tuli pitkäkestoinen kärsimysnäytelmä niin siviileille kuin sotilaille. Kaupungissa käytiin maalis-huhtikuun vaihteessa useita päiviä ankaria katutaisteluita, joissa kuoli ainakin 700 valkoista ja tuhat punaista. Lisäksi tykkituli surmasi 88 siviiliä ja Kyttälän ja Tammelan kaupunginosat paloivat kokonaan. Punaisten viimeinen vastarinta tapahtui Tampereen kaupungintalolla, jonka puolustajat laskivat aseensa 5. huhtikuuta. Tämän jälkeen punakaarti vetäytyi Pispalaan. 6. huhtikuuta Pispalassa olleet punaiset antautuivat ja Ilomäen puiseen näkötorniin nousi valkoinen lippu. Valkoiset saivat kaupungista 11 000 vankia. Pohjoismaiden siihen asti suurin taistelu oli päättynyt. Punaisten johtajat olivat paenneet kaupungista Näsijärven jäätä pitkin omien linjoille. Aatto Koivunen, Ali Aaltonen ja Verner Lehtimäki olivat paenneiden joukossa. He saapuivat omien linjoille Vesilahdella.  Tampereen taistelun jälkeen alkoivat vankien kuulustelut ja teloitukset. Kalevankankaan venäläisille kasarmeille perustettiin vankileiri.  Punaisia teloitettiin taistelujen jälkeen satoja, joukossa oli myös punaisten korkein venäläisavustaja everstiluutnantti Grigori Bulatsel ja Suinulan verilöylyn keskeyttänyt punapäällikkö Valdemar Sammalisto.

Saksalaisten Itämeren-divisoona, yli 6000 miestä, nousi maihin Hangossa 6. huhtikuuta. Tämä merkitsi lopun alkua Etelä-Suomen punavallalle Tampereen menetyksen lisäksi. Kansanvaltuuskunta siirtyi hyvissä ajoin Helsingistä Viipuriin. Saksalaiset etenivät Hangosta Helsinkiin, joka vallattiin taistelujen jälkeen 12. huhtikuuta. Punaiset olivat ryhmittyneet pääkaupungissa puolustukseen kansanvaltuutettu Antti Kivirannan yllytettyä paikalliset punakaartit vastarintaan. Helsingissä punaisia oli hieman yli 8000 miestä Helsingin punakaartin I rykmentin päällikkö F.E Johanssonin ja miliisipäällikkö Edvard Nyqvistin alaisuudessa. Kovia taisteluita käytiin saksalaisjoukkojen ja punaisten välillä nykyisen Ilmalan bunkkerin alueella, Huopalahdessa ja Pasilassa, jossa punakaartilaisjuna ajoi asemalle suoraan saksalaisten tulitukseen. Kaupungin keskustassa käytiin kovia taisteluita punaisten linnakkeeksi muodustuneessa Hakaniemessä, jonka sillan pielessä taistelujen jäljet näkyvät tänä päivänä. Turun kasarmi paloi kokonaan ja ilmeisesti osa puolustajista sen mukana. Saksalaisten tykkituli sytytti palamaan myös Helsingin työväentalon tornin, johon aikanaan punainen lyhty oli vallankumouksen alkamisen merkkinä noussut. Helsingissä punaisen vallan aikana syntyneen suojeluskunnan joukkoja otti myös osaa valtaukseen. Saksalaiset menettivät Helsingin ympäristön taisteluissa kaatuneina noin 200 miestä. Punaisia kuoli 300 ja valkoisia parikymmentä. Helsingin valtauksessa vangitut punaiset kerättiin kokoon ja vietiin vangittuina Suomenlinnaan. Senaatintorin ympäistössä olleet punaiset antautuivat vasta kun saksalaiset uhkasivat ampua laivatykeillä rakennuksia.

Lempäälän rintama kesti ainakin 25. huhtikuuta saakka. Maan länsiosista oli alkanut jo valua pakolaisia kohti itää. Punakaarti tyhjensi Porin 12. huhtikuuta. Turku tyhjeni myös ilman vastarintaa, ja Saariston vapaajoukko saattoi marssia vihollisista tyhjentyneeseen kaupunkiin. Toijalaan oli muodostunut huomattava punainen terrorikeskus, jossa vastavallankumouksellisia teloitettiin yli sata miestä punaisten lentävän osaston toimesta. Saksalaiset valtasivat etelässä Riihimäen ja Hyvinkään ja lopulta Hämeenlinnan. Punaiset pakolaiskaravaanit liikkuivat kohti Lahtea. Syrjäntaassa käytiin ankaria taisteluja punaisten pakolaisten ja saksalaisjoukkojen välillä 29. huhtikuuta. Punaiset hyökkäsivät saksalaisten linjoja vastaan ennennäkemättämällä raivolla, ja onnistuivat avaamaan tien itään. Saksalaisia kaatui kymmeniä, punaisia kolmisen sataa. Lahdessa punaiset kuitenkin joutuivat antautumaan saksalaisille ja virolaisen everstin Hans Kalmin joukoille. Fellmanin kentälle koottiin kymmentuhatpäinen pakolaisjoukko.  Kaartilaiset kerättiin vankeina Hennalan kasarmeille, ja naiset ja lapset päästettiin neljän vuorokauden jälkeen palaamaan koteihinsa. Idässä Viipuri vallattiin punaisilta 29. huhtikuuta. Viimeisenä punaisen vallan alla olivat Kotkan ja Kouvolan seutu. Kouvolassa punaiset ampuivat kymmeniä vastavallankumouksellisia ja Kymiyhtiöiden tehtaiden virkalijoita. Ernst Linderin joukot valtasivat Kotkan toukokuun alussa. Viimeiset punaiset laskivat aseensa Ahvenkoskella 5. toukokuuta. Sisällissota oli päättynyt valkoisten täydelliseen voittoon.

Sodan jälkinäytös vankileireineen ja teloituksineen oli kuitenkin vasta edessä. Valkoiset pitivät 15. toukokuuta Helsingissä voitonparaatin, jossa Mannerheim ratsasti pitkin Helsinkiä valkoinen armeija jäljessään. Samaan aikaan yli 100 000 hävinneen armeijan sotilasta ja siviilihallinnon toimihenkilöä ja kannattajaa virui vankileireillä.

 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices