Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Lotta Svärd -järjestö > Pikkulotat eli lottatytöt

Pikkulotat eli lottatytöt

(C) Janne Niemistö

Pikkulottien synty


Ensimmäisen kerran tyttötyöstä keskusteltiin jo niinkin aikaisin kuin Mikkelin paikallisosaston kokouksessa vuonna 1921. Katri Langinkoski ja Betty Tiusanen ehdottivat erillisten tyttöosastojen perustamista 10–15-vuotiaita tyttöjä varten Lotta Svärdin yhteyteen. Idea ei saanut silloin minkäänlaista vastakaikua.

Kun Katri Langinkoskesta tuli vuonna 1929 keskusjohtokunnan jäsen, hän ryhtyi ajamaan asiaa eteenpäin. Varsinaisen aloitteen teki puheenjohtaja Fanni Luukkonen 1931 vuosikokouksessa, jossa hän esitti tyttötyön ottamista kokeellisesti Lotta Svärdin ohjelmaan, minkä keskusjohtokunta hyväksyi. Varmasti suuri vaikuttaja oli ollut suojeluskuntien poikatyö, jota lotat olivat läheltä seuranneet hankkiessaan varusteita suojeluskuntapojille.

Samana vuonna keskusjohtokunta hyväksyi ensimmäiset yleisohjeet tyttötyötä varten. Tyttötyön ylin johto kuului keskusjohtokunnalle ja koko järjestön johtaja oli puheenjohtaja Fanni Luukkonen. Myöhemmin samana vuonna määrättiin varusjaoston päällikkö Fanny Munck suunnittelemaan pikkulotille oma merkki. Keskusjohtokunta päätti, että pikkulotan puvuksi tulee lottapuku pienoiskoossa. Lakin malli oli samanlainen kuin lotilla, tosin hyväksyttiin myös sininen baskeri, johon oli ommeltu piirin nauhatunnus. Käsivarsinauha otettiin vuonna 1933 pikkulotan merkiksi.

Paikallisosaston johtokunta saattoi hyväksyä tyttöosastoon jokaisen suomalaisen vähintään 8-vuotiaan tytön. Pyrkijältä vaadittiin holhoojan kirjallinen lupa. Kun pikkulotta täytti 17 vuotta, hän voi anoa tyttöosaston johtajan suostumuksella pääsyä varsinaiseksi lotaksi. Pikkulotta-nimitystä käytettiin vuoteen 1943 asti, jolloin se muutettiin lottatytöksi.

Pikkulottien toiminta


Pikkulottien toiminnan tarkoitus oli opettaa tyttöjä rakastamaan kotia, uskontoa ja isämaata sekä kunnioittamaan vanhempia. Osastot jaettiin kasvatus- ja opetustyön helpottamiseksi kahteen ikäryhmään: 8-13- ja 14-16-vuotiaisiin.

Opetusohjelmaan kuului laulun, leikkien, voimistelun ja urheilun lisäksi yleishyödyllisiä taitoja kuten ompelua, ruoanlaittoa ja ensiaputaitoja. Vuonna 1938 ilmestyneen tyttötyön ohjesäännön mukaan johtokuntien tyttöjohtajien oli valvottava, ettei nuorimpia jäseniä viety liian aikaisin vanhempien tyttöosastojen harrastuspiireihin eikä tyttöosaston jäseniä rasitettaisi liikaa. Tyttötyön johtajien kurssit pidettiin Tuusulassa, ja niihin osallistui keskimäärin 50 nuorisotyöntekijää kurssia kohti.

Muun opetuksen lisäksi hyvin suosittuja pikkulottien keskuudessa olivat erilaiset retket ja leirit. Niillä saattoi tavata muita samanikäisiä pikkulottatovereita ympäri maata. Näissä tapahtumissa alkoi useita ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet aina tähän päivään saakka. Leireillä oli muun opetuksen lisäksi paljon liikuntaa, laulua ja leikkejä. Myös suunnistusharjoittelu tapahtui pääosin leireillä. Lisäksi järjestettiin erilaisia kilpailuja suojeluskuntien poikaosastojen kanssa.

Pikkulottien toiminta sotien aikana


Pikkulottien toiminnasta talvisodan aikaan on jäänyt tietoa jälkipolville hyvin vähän, mutta se lienee ollut koko lailla samaa kuin jatkosodankin aikana. Pikkulotat olivatkin useiden kertomusten mukaan luotettavia, innokkaita sekä käsittämättömän kestäviä pikkuapulaisia. Erityisesti vanhempi ikäryhmä, 14-16-vuotiaat, vapautti eri toimialoilla varsinaisia lottia raskaampiin ja vaarallisempiin tehtäviin. Seuraavassa on luettelonomaisesti kerrottu, missä jaostoissa ja tehtävissä pikkulotat olivat mukana. Tehtäviä tosin on varmasti enemmänkin, mutta tässä on yleisimmät tiedossa olevat.

Lääkintäjaosto
Sotasairaaloissa pikkulotat toimivat kanttiininhoitajina, keittiöapulaisina, tarjoilijoina, lähetteinä ja puhelinkeskuksissa. He auttoivat ompelemisessa, silityksessä, sidetarpeiden valmistamisessa sekä lukuisissa kevyissä mutta kiireellisissä askareissa.

Muonitusjaosto
Pikkulotat auttoivat sotilaskeittiöissä, sotilaskanttiineissa, kahviloissa ja kioskeissa. Heitä oli myös astianpesijöinä, siivoojina, lähetteinä ja tarjoilijoina sekä kenttäarmeijan leivän leipojina ja lähettäjinä.

Varusjaosto
Pikkulotat valmistivat talvi- ja jatkosodan aikana huomattavat määrät sotilaittemme varusteista, kuten käsineitä, sukkia, polvensuojuksia, päähuppuja, kypäränaluspäähineitä ja patruunavöitä. Hyvin usein tyttöjä oli varikoillakin paikkaamassa, parsimassa ja lajittelemassa varusteita.

Keräys- ja kansliajaosto
Pikkulotat keräsivät rahaa, radiokuuntelumaksuja, ruokaa, vaatteita, kirjoja, pulloja, metalliromua, villaa, lumppuja ja paljon muuta kotirintamalla ja rintamalla tarvittavaa tavaraa. Moni tyttö palveli kanslioissa lähetteinä, puhelinkeskushoitajina ja postin lajittelijoina. He myös järjestivät siirtoväen ja reservilästen lapsille illanviettoja. Lisäksi lottatytöt hoitivat varmasti henkisiä voimia vaatineen sankarivainajien arkkujen kukittamisen ja myöhemmin niin ikään hautojen ylläpidon. Joskus vanhemmat pikkulotat toimivat ilmavalvontatehtävissä.

 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices