Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Lotta Svärd -järjestö > Lottajulkaisut

Lottajulkaisut

(C) Janne Niemistö

Lottajärjestö kustansi ja painatti runsaasti erilaista materiaalia, josta suurin osa ilmestyi 1930-1944. Painotuotteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

- järjestölehdet
- järjestötoimintaan liittyvät julkaisut
- yleisjulkaisut

Järjestö julkaisi paljon muutakin, mm. Helsingin kartan. Kaikesta tuosta aineistosta ei luultavasti kenelläkään ole tarkkaa ja kattavaa tietoa. Seuraavassa esitellään julkaisuista tärkeimmät ja suurimmat.

Joululotta ja Lotan joululahja


Varhaisin Lotta Svärd -julkaisu oli ruotsinkielinen Jul Lottan (Joulu-Lotta) vuodelta 1920. Sen toimittamisesta huolehti Lolan Vasström. Myyntituotto annettiin Etelä-Uudenmaan lottapiirin toiminan tukemiseksi. Vuonna 1921 Joulu-Lotta ilmestyi jo kaksikielisenä ja kertyneet varat ohjattiin suoraan keskusjohtokunnan käyttöön. Seuraavana vuonna Joulu-Lotan myynti ylitti kaikki odotukset: puhdasta voittoa tuli yli 72 000 markkaa.

Lolan Vasström luovutti 1922 lehden julkaisuoikeudet keskusjohtokunnalle. Joulu-Lotta osoittautui erinomaiseksi tulolähteeksi. Sen myynti suunniteltiin siten, että jokainen piiri ja paikallisosasto sai osan myyntitulosta. Vuosina 1930–1931 julkaistiin lasten joululehteä nimeltä Lotan Joululahja. Se oli kaksikielinen, mutta koska menestys oli hyvin heikko, se lopetettiin.

Lotta Svärd -lehti


Oman lehden julkaisemisesta oli puhuttu järjestön vuosikokouksessa jo 1923. Vasta vuonna 1928 asia alkoi edetä, kun Hilja Riipinen painotti asian tärkeyttä Vaasan lottapäivillä. Keskusjohtokunta vakuuttui järjestölehden tarpeellisuudesta niin paljon, että vielä samana vuonna saatiin aikaan näytenumero. Päätoimittajaksi valittiin Hilja Riipinen, joka toimi virassa aina vuoteen 1936 asti, minkä jälkeen hänen tilalleen tuli Fanni Luukkonen.

Lehti sisälsi ensisijaisesti järjestötiedotteita, kolumnityyppisiä kirjoituksia sekä reportaaseja lottapäiviltä ja kursseilta. Jäsenistö avusti toimitusta lähettämällä julkaistaviksi omia runojaan ja tarinoitaan.

Lotta Svärdiä tehtiin vuodesta 1942 lähtien myös ruotsinkielisenä, mutta se ei ollut suora käännöskopio suomenkielisestä lukuun ottamatta tiedotus- ja järjestöasioita. Toinen eroavuus suomenkieliseen nähden oli kannen keltainen väri. Lehden toimittaminen loppui järjestön lakkauttamiseen syksyllä 1944.

Järjestön muut julkaisut


Vielä 1920-luvulla Lotta Svärdin julkaisutoiminta oli hyvin pientä. Joulu-Lotan lisäksi painettiin kuitenkin ohjesääntöjä sekä Lääkintälotan oppikirja ja Muonituslotan oppikirja. Jälkimmäisen laati järjestön muonitusneuvoja Elli Malmgren, kun taas edellinen valmistui valiokunnan yhteistyönä.

Lottajärjestön huomattavin teos oli 1928 julkaistu ja suuren yleisön ostettavaksi tarkoitettu Valkoinen kirja, joka kuvasi naisten osuutta vapaussodassa. Kirja-aloite tuli Hilja Riipiseltä.

Lotta Svärd julkaisi yhdessä suojeluskuntajärjestön kanssa Suojeluskuntaväen laulukirjan myöhemmin tehtyine lisäysosineen.

1930-luku toi suuren määrän lottien painotuotteita, joista yksi tärkeimpiä oli huoneentaulu Lotta Svärdin kultaiset sanat (erikseen isoille ja pienille lotille). Tekstistä vastasivat Fanni Luukkonen ja Hilja Riipinen. Sitä oli saatavana sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Taulun ulkoasun suunnitteli taiteilija Furuhjelm. Ohjetaulun idea oli saatu Porvoon maalaiskunnan Isänmaan käskysanoista.

Muita suurempia julkaisuja olivat Otavan 1937 kustantama lottajärjestöä esittelevä kuvateos, jonka laativat Fanni Luukkonen ja H. J. Viherjuuri. Markkinoille tuli Lotta Svärd 1939–1940 -niminen lotista talvisodassa kertova kirja, joka käännettiin myös ruotsiksi ja unkariksi. Siitä otettiin lisäksi numeroitu painos.

Otava kustansi 1941 keskusjohtokunnan toimittaman kokoelman rintamasotilaiden kirjeitä Tuntematon suomalainen sotilas. Tekstit valikoi opettaja Elsa Kaarila noin 4000 kirjeen joukosta. Tuotto käytettiin sotainvalidien ja muiden sodasta kärsineiden avustamiseen.

Lotta Svärd julkaisi 1942 sotamarsalkka Mannerheimista kertovan Lotat ja isänmaan historia 1: Mannerheim ja isänmaani, jota käytettiin myöhemmin lottien kirjeopiskelussa. Toinen vastaavanlainen teos oli pikkulotille laadittu Pikkulotat ja isänmaan historia. Molemmat kirjoitti Katri Laine.

Yleislukemistotyyppisistä kirjasista tunnetaan Nuorten lupaus, Naiset ja sankarien äidit sekä kansalaiskasvatuksen tietokirja Suunta ja tie. Muita ohjekirjoja olivat erilaiset säännöt ja niiden lisäykset, joista voidaan mainita Toimisto- ja viestijaoston ohjeet, Komennuksella olevan lotan järjestysäännöt, Yhteyslotta ja hänen tehtävänsä sekä säähavainto- ja ilmavalvontalotille suunnatut Pilvikuvasto ja Säähavainto-opas.

Laulukirjasia tarvittiin yhdessäolon viihdykkeeksi. Sellaisia olivat Leirin iltahartaus (1940), Lottakuorojen ohjelmistoa (1942) ja Kuusi laulua lottatytöille (1943). Naisäänisiä lauluja koottiin neljä vihkoa Kajaanin seminaarin musiikkilehtorin ja suojeluskuntapiirin kapellimestarin A. E. Taipaleen toimesta.

Vuodesta 1941 lähtien julkaistiin Kenttälotta-nimistä lehteä. Ensimmäisenä vuotena se ilmestyi kolme kertaa ja jatkossa vuosikerta käsitti kahdeksan numeroa. Lehti oli tarkoitettu kenttälotille, jotka saivat sen lottapiirien ja rajatoimistojen välityksellä. Kenttälotan tehtävänä oli lähinnä tiedotusten jakaminen ja terveisten lähettäminen kotirintamalta kenttäolosuhteissa palveleville lotille.

Julkaisuista on vielä mainittava saksankielinen kirjanen Wer sind Finnlands Lotten? (1942) sekä kirjanen He olivat kaksi tyhjäkätistä, jota painettiin suomen-, ruotsin- ja saksankielisenä. Nämä teokset poistivat tuntuvan puutteen ulkomaansuhteiden hoidossa.

Vuonna 1944 oli suunnitteilla vielä lukuisia eri opaskirjoja, mm. kauan odotettu lottien käsikirja. Mutta koska Suomi hävisi sodan vuoden 1944 lopulla, oli aikeista luovuttava muuttuneen poliittisen tilanteen ja siitä seuranneen järjestön lakkauttamisuhan vuoksi.

Pikkulottatoimintaan liittyvät julkaisut


Kun varsinaisilla lotilla oli Lotta Svärd -lehti, lukivat pikkulotatkin vuodesta 1938 lähtien omaa Pikkulottaansa. 1943 tapahtuneen nimenmuutoksen myötä lehti sai uuden nimen Lottatyttö. Lehden ulkoasu suunniteltiin arvokkaan näköiseksi mutta kuitenkin samalla herkäksi ja kauniiksi, jotta se olisi lapsen mieleen vetoava ja sisällöltään helposti ymmärrettävä.

Lehdessä oli paljon kilpa- ja ristisanatehtäviä, kuvakertomuksia sekä lukijoiden lähettämiä kertomuksia ja runoja. Siinä oli myös aikuisten kirjoituksia, jotka oli kuitenkin varta vasten puettu lapsentajuiseen muotoon. Suosittuja aiheita olivat myös kuvatarinat leireiltä.

Erikoisen mielenkiintoinen ja liikuttava osio oli lehden kummilapsen Aune Orvokin elämän seuraaminen – ne kuvaukset ovat ainakin minut saaneet usein mietteliääksi. Aune Orvokki oli kainuulaisen invalidiperheen nuorin tytär, joka syntyi isänsä kuoleman jälkeen. Hänen äitinsä lähetti lehteen koskettavia kirjeitä tytön kasvusta ja kehityksestä liittäen mukaan aina terveisensä pikkulotille. Pikkulotat taas puolestaan lähettivät Aune Orvokille kirjeitä ja terveisiä eri pikkulottaosastoilta.

Pikkulotan sisältöä ja ulkoasua katsellessa voisi sanoa, että se on lähestulkoon täydellinen lastenlehti.

Pikkulotille tehtiin myös lausuntakirjoja ja -kirjasia: Pikkulottien laulukirja, erilaisia ohjesääntöjä sekä opintomateriaalia, kuten Lottatyttöjen askartelukirja. Keskusjohtokunta julkaisi 1943–1944 tiedotuslehteä Lottatyttöjen johtajille, jonka ruotsinkielinen versio oli Flicklottaledaren.

 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices